Teini-iässä harrastin liikuntaa vielä aktiivisesti, koska silloin ulkonäkö oli tärkeä asia itselleni. Pidin kuitenkin itseäni aina liian suurikokoisena, koska kevyin painonikin pysyi vielä vankasti normaalipainon puolella eikä siis lähennellyt sitä normaalipainon alkurajaa. Vartalotyypiltäni olen sporttinen ja epäilen että iso osa painostani on tullut tuolloin lihaksista enkä luustonikaan puolesta ole siroimmasta päästä - näin tuntuu ainakin vanhoja valokuvia katsellessani, joissa en ole kyllä suuren näköinen ollut.

Liikunta jäi kun opiskelut alkoivat uudella paikkakunnalla, sillä aikaa ei oikein muuhun ollut tai en osannut sitä muuhun varata. En harrastanut kyllä biletystäkään, mutta paino kertyy kyllä silläkin että herkuttelee totuttuun tapaan eikä enää liiku. Onneksi en hirveästi ylipainoa ole kerryttänyt, koska havahduin ajoissa huomaamaan kertyneet kilot. Mutta tällä hetkellä pitäisi 10 kiloa saada pois, eikä haittaisi vaikka saisin pudotettua muutaman kilon enemmänkin.

Kesälomani jälkeen elokuussa 2015 päätin aloittaa juoksemisen. Juokseminen on aina kiinnostanut, koska se on kuningaslaji, jota ei pysty moni harrastamaan. Se on raskasta. Se on tuskaa. Mutta se on ainut laji, joka tuottaa elimistööni kunnolla endorfiinia. Harrastin juoksua nollakunnosta lähtiessäni liian rajusti, kolmisen kertaa viikossa noin viiden kilometrin lenkin kerrallaan, eikä jalkani kestäneet sitä. Lokakuussa toisen jalan jalkaholvin kaari romahti, enkä pystynyt enää edes kävelemään linkuttamatta. Harrastin vesijuoksua, vesijumppia ja kuntoutin sillä itseäni. Joulukuussa alkoi vesijuoksu kyllästyttää, mutta loppukuusta alkoi jalkakin jo vaikuttaa siltä, että se voisi jotakin kestää. Tein ensimmäisen testilenkin ja muistan vieläkin sen ilon, jota tunsin otettuani ensimmäiset juoksuaskeleet muutamaan kuukauteen. Pelkäsin koko ajan, että jalkani menevät taas rikki ja aloittelin varovasti liikkumista jaloillani alkuvuodesta. Käytin paljon kuntopyörää ja soutulaitetta, nämä olivatkin hyviä lajeja talvipimeillä. Koska lääkäri kehotti juoksemaan pehmeillä alustoilla, päätin kokeilla juoksemista lähimetsässä. Kevät sujui sitten aina polulla juosten, mutta toukokuussa Likkojen Lenkki onnistui kovallakin alustalla. Kesäkuussa olen ottanut säännöllisesti ohjelmaan kovallakin alustalla juoksua ja ainakin vielä on hyvältä vaikuttanut. Nyt tavoitteena on polkujuoksutapahtuma lokakuussa, 30 kilometria. Koska olen ollut kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti treenaava, jännitys on kova. Aika tuntuu loppuvan kesken. Katsotaan mitä tästä tulee... - J1